keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kenraali

Voi jaiks!

Ottihan se hiukan mahanpohjasta, kun näki ovenraosta, miten abit kiipes parvelle ja naureskeli keskenään. Mulla oli kenraaleissa alushame päällä ja onneks olikin, ni näki vähän miten se hamonen sitten käyttäytyy kun tanssitaan. Oma pari tuli viimeisenä, juuri ennen kun ensimmäinen pari käveli sisään marssimusiikin tahdissa. Ehdin jo panikoida, että jos hää ei tuukkaa! Vaihtari ilmeisesti unohti harjoitukset ja tuli vasta vähän myöhemmin. Ensimmäiset 5 paria abit jaksoivat taputtaa, mutta sitten sali hiljeni, ja vain jäkiskamut saivat huutoja ja taputuksia. Ei niitä hirveesti kiinnostanu "me tuntemattomammat". Vähän jännitti vielä avaustanssin alkaessa, mutta vaihdettiin parin kanssa muutanma sana, ja tanssin edetessä piti keskittää kaikki järki askeliin. En mokannut kertaakaan ja olen siitä ylpeä. Omatanssissa kukaan ei antanut parastaan ja koko homma jäi  vähän vaisuksi. Itse en edes katsonut yleisöön, vaikka sekin täytyy tehdä huomenna. :/ ARGH!

Hiki vaan virtasi (kaikilla) ja ilma oli raskas. Toivottavasti joku pitää huomenna yhtä ovea auki, jos vaikka vilvoittava tuulenvire osuisi meihin :D Ei jääny mitenkään ihmeelliset fiilikset, vaan pikemminkin olo oli "joko ne muka loppu". Koko  tanssirulijanssin loppu oli HYVIN hiomaton ja treenattiin siitä sitten kun abit oli lähteny valmistautumaan.

Pojat varsinkin olivat hyvin myrtsejä koko tanssinnan ajan, tytötkin suurimmaksi osaksi, mutta irvistely toisille pareille sai hymyn SUURIMMAN OSAN kasvoille.

Pelkään, että huomenna jää tälläinen samallainen olo, pliisu fiilis, kuten tänäänkin. Toivottavasti ei! Huomenna saattaa jännittää VIELÄKIN enemmän. Toivottavasti kaikkien yhteinen jännitys nostaa tunnelmaa  ja yleisön aplodit innostaisi tekemään parhaansa. Mistäs sitä ikinä tietää?

Tänään illalla on vielä potkiaiset  ja jatkot, joten : Let´s bring the PARTY!!

(Saattaa olla että vasta paripäivää tanssien jälkeen tulee lisää postingia, muuten tulee kohtalaisen kiire :D)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti